Mikä on verkkosivusto?

https://oulu.fi/ksi, https://www.oulu.fi/fi/blogit/kerttu-saalasti-instituutin-blogi, https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/k

Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, Pajatie 5, Nivala (2026)

22/10/2026

🎭Voiko tekoäly olla luova? LuovAIn! Roadshow tuo Oulu2026 Lumo Art & Tech -festivaalille tekoälykomediaa ja yhteisötaidetta

Voiko tekoäly synnyttää jotakin aidosti uutta vai tarvitseeko luovuus aina ihmistä? Entä mitä tapahtuu luovalle työlle, kun tekoälystä tulee yhä taitavampi kumppani? Lumo Art & Tech -ohjelmaan kuuluvassa LuovAIn Roadshowssa tutkitaan asiaa komedian, keskustelun ja kokeilun keinoin.

Tekoäly on jo osa monen luovan alan ammattilaisen arkea. Sen käyttö herättää kuitenkin paljon kysymyksiä luovuudesta, tekijyydestä, ammattitaidosta ja vastuusta.

🤖 Koomikko tuo tekoälyn lavalle

Tapahtuman juontaja, sarjayrittäjä ja stand up -koomikko Joona Kotilainen aloittaa tilaisuuden 45 minuutin tekoälykomediaesityksellä. Hän on kehittänyt esitysmuodon, jossa hän improvisoi komediaa yhdessä tekoälybottien kanssa.
Lavalla syntyvä vuoropuhelu ei ole kokonaan ennalta käsikirjoitettu, vaan myös yleisö pääsee vaikuttamaan esityksen kulkuun. Jokainen esitys on erilainen.

”Esitys tarjoaa mahdollisuuden nähdä käytännössä, mitä tapahtuu, kun ihminen ja tekoäly yrittävät olla yhdessä hauskoja. Kiinnostavaa yleisölle on, kumpi keksii parhaat oivallukset”, Kotilainen sanoo.

Esityksen jälkeen Kotilainen vetää paneelikeskustelun Ihminen ja tekoäly – luovia yhdessä vai erikseen?

💡Tekoäly haastaa luovan työn ja viestinnän käytäntöjä

Paneelissa kohtaavat neljä näkökulmaa tekoälyyn: julkisen organisaation viestintä, teknologian kehittäminen, luova yrittäjyys ja tutkimus.

Oulun kaupungin viestintäjohtaja Harriet Urponen tuo keskusteluun kokemuksia tekoälyn käytöstä julkisessa viestinnässä. Oulussa tekoälykuvien käyttö on herättänyt voimakastakin keskustelua erityisesti kulttuuripääkaupunkivuoden yhteydessä.

Urposen mukaan tekoälyn käytön kieltäminen ei ole realistinen ratkaisu suuressa organisaatiossa. Sen sijaan tarvitaan vastuullisia käytäntöjä, ohjeita ja osaamista.

”Tavallaan tekoälyn käyttäminen on kansalaistaito ja työelämätaito. Meidän pitää kaikkien niitä ottaa haltuun”, Urponen sanoo.

Valossa Labs Oy toimitusjohtaja Mika Rautiainen tarkastelee tekoälyä teknologian kehittäjän näkökulmasta. Oululainen yritys kehittää tekoälyratkaisuja, jotka analysoivat ja ymmärtävät videosisältöjä audiovisuaalisen aineiston käsittelyssä esimerkiksi televisiomainonnan tarpeisiin.

Rautiainen näkee tekoälyn luovan työn mahdollistajana, m***a tunnistaa myös riskin, että helppokäyttöinen teknologia houkuttelee pintapuoliseen ajatteluun. Hänen mukaansa on tärkeää pohtia, mitä luovuudella oikeastaan tarkoitetaan.

”On hirveän vaikeata sanoa, tuotammeko me ihmisetkään muuta kuin synteesiä näkemistämme asioista”, Rautiainen pohtii.
Tekoäly muuttaa myös luovan ammattilaisen roolia. Sisällön tekemisen rinnalle nousevat entistä vahvemmin ohjaaminen, arviointi ja valitseminen.

Taikasatukulman yrittäjä Eemeli Alanne tuntee tekoälyn mahdollisuudet luovassa työssä käytännön kautta. Taikasatukulman satuja kuunnellaan YouTubessa ja Spotifyssa Alanteen mukaan noin 200 000 kertaa kuukaudessa.

Yrityksessä tekoälyä hyödynnetään sisällöntuotannossa, m***a kaikkea ei haluta automatisoida. Esimerkiksi satujen ääneen lukemisessa ihmisen ilmaisulla, rytmillä ja äänenpainoilla on edelleen erityinen merkitys.

Alanne pohtii myös tekoälyn pitkän aikavälin vaikutuksia luovuuteen.

”Jos kelataan tästä vaikkapa 10 vuotta eteenpäin, niin ovatko tekoälytyökalut silloin yhtä tavallisia kuin Google on ollut jo pitkään? Sitten olemme ihan uuden keskustelun edessä, jos suurin osa luovasta sisällöstäkin on koneen tekemää. Mikä ihmisen luovuuden rooli on siinä kohtaa?” Alanne kysyy.

🎨Onko luovalla työllä itseisarvo?

Tampereen yliopiston tutkija Markus Sjöberg tuo keskusteluun tutkimuksellisen näkökulman. Hän korostaa, että luovalla työllä voi olla sekä itseisarvo että välinearvo.

Jos tavoitteena on saada aikaan lopputulos mahdollisimman tehokkaasti, tekoäly voi olla hyödyllinen kumppani. M***a tilanne on toinen, jos itse luominen, kokeileminen ja tekemisen kokemus ovat työn tärkein merkitys.

Sjöberg haluaa herättää keskustelua myös siitä, miten tekoäly muuttaa käsityksiämme laadusta, luovuudesta ja hyvästä mausta. Kun sisältöä voidaan tuottaa nopeasti ja lähes rajattomasti, korostuu kysymys siitä, mikä tekee luovasta työstä arvokasta.

🎶Yhteisötaidetyöpajassa tekoälyä pääsee kokeilemaan

Mediataiteilija Ville-Sakari Kotka Käpynä Oy:stä ja tutkija Markus Sjöberg ovat kehittäneet Roadshowta varten AI Yhteisötaidetyöpajan. Työpaja kutsuu pohtimaan luovuutta omakohtaisesti. Työpajassa tekoälystä tulee osa yhteisöllistä taiteellista työskentelyä, jossa piirretään ja tuotetaan musiikkia posetiivilla.

📅 LuovAIn! Roadshow Oulussa 18.11.2026

🕛 klo 12–16
📍 Tarkastamo, Saaristonkatu 1 C, Oulu

💬 Tarkastamon sali

Klo 12.30–13.15 Stand upia tekoälyn kanssa – Joona Kotilainen

Klo 13.15–14.00 Paneelikeskustelu: Ihminen ja tekoäly – luovia yhdessä vai erikseen? Panelisteina Oulun kaupungin viestintäjohtaja Harriet Urponen, Valossa Labs Oy:n toimitusjohtaja Mika Rautiainen, yrittäjä Eemeli Alanne Taikasatukulmasta sekä tutkija Markus Sjöberg Tampereen yliopistosta. Paneelin juontaa Joona Kotilainen.

🎨 Tarkastamon Klubi
Klo 12–16 AI Yhteisötaidetyöpaja – Ville-Sakari Kotka ja Markus Sjöberg

✉️ Kysy lisää: Eeva Leinonen, projektipäällikkö, LuovAIn!-hanke, [email protected]

Oulun yliopisto - University of Oulu
Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö
LAB University of Applied Sciences
Tampere University

21/10/2026

(FI/EN) Miten yrityspalveluiden työntekijän halu edistää yhteistä hyvää muuttuu konkreettiseksi hyödyksi yrittäjille ja koko alueelle?

Tuoreessa tutkimuksessamme tarkasteltiin julkisen palvelun motivaation (Public Service Motivation, PSM) ja julkisen arvon luomisen välistä yhteyttä yrityspalveluissa.

Tulokset osoittavat, että motivaatio ei yksin riitä. Vaikutukset syntyvät vasta silloin, kun organisaation toimintatavat, johtaminen, työyhteisön kulttuuri ja eri toimijoiden välinen yhteistyö tukevat työntekijöiden mahdollisuuksia tehdä työtään vaikuttavasti.

Kun nämä edellytykset ovat kunnossa, motivaatio voi näkyä parempana yhteistyönä, vahvempana sitoutumisena ja vaikuttavampina palveluina yrittäjille. Samalla syntyy julkista arvoa, joka vahvistaa alueen elinvoimaa.

Yrittäjyyttä tukevat organisaatiot toimivat usein julkisten tavoitteiden, markkinoiden vaatimusten ja ammatillisten toimintaperiaatteiden ristipaineessa. Nämä voivat toisinaan vetää toimintaa eri suuntiin.

Tutkimus korostaa selkeiden tavoitteiden, ymmärrettävien toimintamallien, kannustavan ja työntekijöitä osallistavan johtamisen sekä pitkäjänteisen yhteistyön merkitystä. Ennen kaikkea tarvitaan luottamusta, yhteistä käsitystä toiminnan tarkoituksesta ja kykyä oppia yhdessä.

Yksilöiden motivaatio voi parhaimmillaan muuttua koko alueen hyvinvointia ja elinvoimaa tukeviksi tuloksiksi.

Katso lisää videosta! 👉

⭐

How does an business service employee’s desire to serve the public good translate into tangible benefits for entrepreneurs and entire regions?

Recent study explores the connection between Public Service Motivation (PSM) and Public Value Creation (PVC) in entrepreneurial support services.

Findings suggest that motivation alone is not enough. Its impact depends on organizational practices, leadership, workplace culture, and collaboration among ecosystem actors.

When employees’ motivation is supported by both their organization and the wider ecosystem, it can lead to stronger collaboration, greater commitment, and more impactful services. In turn, this creates public value that benefits entrepreneurs, communities, and regional vitality.

Entrepreneurial support organizations often operate at the intersection of public goals, market demands, and professional norms, which may sometimes pull in different directions.

The research highlights the importance of clear goals, understandable operating models, supportive and empowering leadership, and long-term collaboration. Above all, trust, a shared sense of purpose, and the ability to learn together are essential.

At its best, individual motivation can translate into outcomes that support the well-being and vitality of an entire region.

🌟 Henna Väätäinen,Iikka Meriläinen,Petri Virtanen &Hanna Vakkala: Lack of public service motivation as a value-constraining mechanism in entrepreneurial ecosystems. Public Management Review 2026. 🌟

More about the content in the video! 👉

📽️ Henna Väätäinen

20/10/2026

📖 Meet our new project researcher Abolfazl (Ilia) Moradian and read his blog: From the factory floor to mapping the green transition

My interest in factories and industrial environments started in middle school in Iran. What I wanted most was to stand next to a production line and understand why it ran the way it did. Industrial engineering was the obvious choice, and while still a bachelor’s student I started working with a quality management consultancy. Almost every day I was in a different plant: automotive parts suppliers, a steel sheet press shop, car body paint lines, chemical and textile factories.

Computers were the other thread. I took my first programming course at a young age, and databases have been part of every job I have had since, from Access and Excel to SQL, Power BI and Python. In a factory, that often meant I could see in the data what people on the floor could only sense.

After years in industry as a quality management specialist and supply chain analyst, I noticed that I was always firefighting. I solved one problem and immediately moved on to the next. The work was interesting, but I never had time to look back, understand why the problems kept appearing, and ask what had really changed. I wanted deeper questions, and I wanted to bring my industry experience into an international environment and take on a new challenge. The Nordic countries offered that, and a calm place for my family too. I applied to LUT University in Finland and spent two years there.

Energy came into the picture gradually. I come from a region where energy is so cheap that people rarely think about what it is worth, and I was curious about energy that does not run out and does not harm the environment. At LUT, my focus naturally shifted toward electrification. I co-authored two papers on electric heavy-duty vehicles and their impact on regional electricity use. Studying how electrifying transport changes energy demand showed me how closely industry, energy and regions are linked. A summer school on electric mobility then turned that curiosity into a clear direction: the broader green energy transition.

For my Master’s thesis I received a grant to study the regional green transition in Kymenlaakso. I surveyed 58 companies about their green actions and investments and built an interactive map of the results for the Chamber of Commerce of Kymenlaakso, which is now linked from their homepage. Once again, data and programming turned out to be the most useful things I brought with me.

Alongside research, I work as a technical information evaluator for AI companies, checking claims in language model outputs against the scientific literature. It keeps me close to new technology.

In August 2026 I started as a doctoral researcher at the University of Oulu Kerttu Saalasti Institute, in the Sustainable Energy Business group and the ARVO project. Billions of euros are heading to Northern Finland for hydrogen, wind and biogas projects, but large contractors tend to buy from their usual global suppliers, and small local firms are often too small to compete one by one. I am developing a decision-support tool that evaluates local SMEs and maps which nearby firms could work together to match the volume of a mega-project. The aim is simple: more of the value created by the green transition should stay in the region.

Outside work, I still enjoy building things, from simple apps to LEGO sets. I like music and reading about history and culture. Most of my free time goes to my family and to travel, and there is always another city on our list.

Author: Abolfazl (Ilia) Moradian, Doctoral Researcher, University of Oulu Kerttu Saalasti Institute, Sustainable Energy Business Research Group (SEB)

Photo: Juha Seppänen

Oulun kaupunki - City of Oulu Raahen seudun kehitys - Raahe Region Development Haapaveden-Siikalatvan seutukunnan kehittämiskeskus Nivalan kaupunki Vaalan kunta Haapajärven kaupunki

20/10/2026

📖 Tutustu uuteen projektitutkijaamme ja lue blogi: Abolfazl (Ilia) Moradian: Tehdassaleista vihreän siirtymän kartoittamiseen

Kiinnostukseni tehtaita ja teollisuusympäristöjä kohtaan heräsi jo yläkoulussa Iranissa. Halusin ennen kaikkea päästä tuotantolinjan äärelle ja ymmärtää, miksi se toimii juuri niin kuin toimii. Tuotantotalouden opiskelu oli siksi luonteva valinta, ja aloitin työskentelyn laadunhallinnan konsulttiyrityksessä jo kandidaattiopintojeni aikana. Vierailin lähes päivittäin eri tehtaissa: auton osien alihankkijoilla, teräslevyjen puristamoissa, autojen korimaalaamoissa sekä kemian- ja tekstiiliteollisuuden tuotantolaitoksissa.

Tietokoneet ovat olleet toinen kiinnostukseni kohde. Osallistuin ensimmäiselle ohjelmointikurssilleni jo nuorena, ja tietokannat ovat olleet osa jokaista työtehtävääni siitä lähtien – Accessista ja Excelistä SQL:ään, Power BI:hin ja Pythoniin. Tehdasympäristössä tämä tarkoitti usein sitä, että pystyin havaitsemaan datasta asioita, jotka tuotantolinjalla työskentelevät saattoivat vain aavistaa.

Työskenneltyäni vuosia teollisuudessa laadunhallinnan asiantuntijana ja toimitusketjujen analyytikkona huomasin, että työni oli jatkuvaa ongelmien ratkomista. Kun sain yhden ongelman ratkaistua, siirryin välittömästi seuraavaan. Työ oli kiinnostavaa, m***a minulla ei koskaan ollut aikaa pysähtyä tarkastelemaan, miksi samat ongelmat toistuivat ja mikä oli todella muuttunut. Halusin perehtyä asioihin syvällisemmin, hyödyntää teollisuudessa hankkimaani kokemusta kansainvälisessä ympäristössä ja tarttua uusiin haasteisiin. Pohjoismaat tarjosivat tähän mahdollisuuden sekä samalla rauhallisen elinympäristön perheelleni. Hain opiskelemaan LUT-yliopistoon Suomeen ja vietin siellä kaksi vuotta.

Energia tuli mukaan kiinnostuksenkohteisiini vähitellen. Olen kotoisin alueelta, jossa energia on niin halpaa, että ihmiset harvoin pysähtyvät miettimään sen arvoa. Minua alkoi kiinnostaa energia, joka ei lopu kesken eikä vahingoita ympäristöä. LUT-yliopistossa kiinnostukseni suuntautui luontevasti sähköistymiseen. Olin mukana kirjoittamassa kahta tutkimusartikkelia raskaiden sähköajoneuvojen vaikutuksista alueelliseen sähkönkulutukseen. Liikenteen sähköistymisen vaikutusten tutkiminen osoitti minulle, kuinka tiiviisti teollisuus, energia ja alueet kytkeytyvät toisiinsa. Sähköiseen liikenteeseen keskittynyt kesäkoulu antoi kiinnostukselleni selkeän suunnan: laajemman vihreän energiasiirtymän tutkimisen.

Maisterintutkielmaani varten sain apurahan Kymenlaakson alueellisen vihreän siirtymän tutkimiseen. Kartoitin kyselyllä 58 yrityksen vihreään siirtymään liittyviä toimenpiteitä ja investointeja sekä rakensin tuloksista interaktiivisen kartan Kymenlaakson kauppakamarille. Karttaan on nykyisin linkki kauppakamarin etusivulla. Jälleen kerran data ja ohjelmointiosaaminen osoittautuivat hyödyllisimmiksi taidoikseni.

Tutkimustyön ohella työskentelen tekoäly-yrityksille teknisen tiedon arvioijana. Tarkistan kielimallien tuottamien vastausten väitteitä vertaamalla niitä tieteelliseen kirjallisuuteen. Työ pitää minut tiiviisti mukana uuden teknologian kehityksessä.

Elokuussa 2026 aloitin väitöskirjatutkijana Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Kestävän energialiiketoiminnan (SEB) tutkimusryhmässä ARVO-hankkeessa. Pohjois-Suomeen on suuntautumassa miljardien eurojen investointeja vety-, tuulivoima- ja biokaasuhankkeisiin. Suuret pääurakoitsijat kuitenkin hankkivat tuotteita ja palveluita usein tutuilta kansainvälisiltä toimittajiltaan, ja pienet paikalliset yritykset ovat yksinään usein liian pieniä kilpailemaan suurten hankkeiden toimituksista.

Kehitän päätöksenteon tukityökalua, jonka avulla arvioidaan paikallisia pk-yrityksiä ja kartoitetaan, mitkä lähialueen yritykset voisivat tehdä yhteistyötä vastatakseen suurhankkeiden edellyttämiin toimitusmääriin. Tavoite on yksinkertainen: vihreän siirtymän synnyttämästä arvosta pitäisi jäädä nykyistä suurempi osa alueelle.

Työn ulkopuolella nautin edelleen erilaisten asioiden rakentamisesta, yksinkertaisista sovelluksista LEGO-rakennelmiin. Pidän musiikista sekä historian ja kulttuurin lukemisesta. Suurin osa vapaa-ajastani kuluu perheen ja matkustamisen parissa, ja listallamme on aina uusi kaupunki, johon haluamme tutustua.

Kirjoittaja: Abolfazl (Ilia) Moradian, väitöskirjatutkija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, Kestävän energialiiketoiminnan (SEB) tutkimusryhmä

Kuva: Juha Seppänen

Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Raahen seudun kehitys - Raahe Region Development Haapaveden-Siikalatvan seutukunnan kehittämiskeskus Nivalan kaupunki Vaalan kunta Haapajärven kaupunki

20/10/2026

(FI/EN) Katso Oulujoki-videosarjan osa 4. Maalattu uni Pohjoisen kulttuurivirran YouTube-kanavalta! 🌊Watch the Oulujoki video series part 4. The Painted Dream on Pohjoinen kulttuurivirta´s YouTube channel! 🌊

Justinin matka jatkuu höyrylaivan kyydissä ja vie hänet unenomaiseen kohtaamiseen Paltaniemen kuvakirkon maalatun katon alla. Tarinoiden, symbolien ja mielikuvituksen alkaessa kietoutua yhteen Justin löytää uuden johtolangan, joka johdattaa hänet etsintänsä seuraavaan vaiheeseen.

✨ Haluaisitko tutustua jaksossa nähtyihin kohteisiin? Tervetuloa Kainuuseen!

🚢 Höyrylaiva Kouta – Astu Euroopan pohjoisimman höyrylaivan kyytiin ja koe nostalgisen höyrylaivamatkan tunnelma Oulujärven aalloilla.

🌲 Arctic Giant Birdhouse Hotel – Tutustu Kivesvaaran huipulla sijaitsevaan ainutlaatuiseen majoituskohteeseen, jossa henkeäsalpaavat maisemat ja jättiläisten maailmasta inspiraationsa saanut majoitus tuovat ripauksen taikaa vierailuusi.

⛪ Paltaniemen kuvakirkko – Astu sisään 300-vuotiaaseen kirkkoon, joka tunnetaan upeista historiallisista kattomaalauksistaan.

💙 Oulujärvi – Tutustu Kainuun omaan mereen, sen hiekkarantoihin, kauniisiin saariin ja upeisiin maisemiin. Oulujärven retkeilyalue on osa UNESCOn kansainvälistä Geopark-verkostoa.

🎬 Seuraa Pohjoisen kulttuurivirran YouTube-kanavalta Justin ”Nordic Thunder” Howardin matkaa Oulujoen vesistöä pitkin hänen etsiessään myyttistä Sanan ja runon maljaa.

***

Justin's journey leads him aboard a steamship and into a dreamlike encounter beneath the painted ceiling of the Picture Church of Paltaniemi. As stories, symbols and imagination begin to merge, he discovers a new clue that points him toward the next stage of his search.

✨ Would you like to explore the places featured in this episode? Welcome to Kainuu!

🚢 Steamship Kouta – Step aboard Europe's northernmost steamship and experience the nostalgic charm of sailing across Lake Oulujärvi.

🌲 Arctic Giant Birdhouse Hotel – Discover a unique hilltop retreat in Kivesvaara, where spectacular views and giant-inspired accommodation bring a touch of magic to your stay.

⛪ Paltaniemi Picture Church – Step inside a 300-year-old church famous for its extraordinary historical ceiling paintings.

💙 Lake Oulujärvi – Explore Kainuu's own sea, with its sandy beaches, beautiful islands and breathtaking landscapes within the UNESCO Global Geopark network.

🎬 Follow Justin “Nordic Thunder” Howard's journey along the Oulujoki river as he searches for the mythical Goblet of Words and Poetry on Pohjoinen kulttuurivirta´s YouTube channel.

Oulun kulttuuritapahtumayhdistys
Kajaanin Ammattikorkeakoulu

Photo: Janne Dahlman / Feeniks Visual

19/10/2026

📖 Read the blog: Who owns the music of the future and who profits from it?

We pondered this question on Tuesday, September 22nd, at Musiikin Satama in Espoo during the LuovAIn! project's roadshow, this time in collaboration with Teosto. The speakers included University Lecturer Anton Ylikallio from the University of Helsinki, Executive Director Jari Muikku from the Finnish Music Publishers Association, Lawyer Herkko Hietanen from Reson Oy, and violist Max Savikangas, who also performed a piece he created with artificial intelligence, AI Viola?.

The main themes of the day were copyright, its creation, and its economic utilization in the age of AI. We were introduced to the event's theme by Vappu Aura, Director of Communications and Public Affairs at Teosto. According to Aura, people's attitudes and expectations regarding AI transparency and creators' rights have strengthened. Yet, people do not oppose the technology itself; rather, they want it to develop in a direction that does not erase humans or render them meaningless.

If you hear echoes of the early 19th-century Luddites who destroyed spinning machinery, you are not alone. Cultural anthropologist Giles Crouch writes that the Luddites were not opposed to technology itself, but to what it did to them and the social order. At Musiikin Satama, there seemed to be a reasonable consensus that the AI genie can no longer be put back in the bottle, nor is it necessarily even necessary to do so – as long as humans, human creative work, and its value are not swept under the doormat of a data center.

🔷 Closer to protection through iterative prompting

According to University Lecturer Anton Ylikallio, the exclusive protection meant by the Copyright Act requires the result of a natural person's independent and original intellectual creation. Therefore, an AI model as such cannot be considered an author under the law. Iterative prompting, where the AI model is asked to make changes based on user prompts, brings the result closer to the spirit of the law and the establishment of protection.

But at what point has a human prompted enough to claim the work as their own? The line is blurred, and judicial systems around the world are searching for answers to this question as well.

🔷 Nothing new under the sun

According to Jari Muikku, Executive Director of the Finnish Music Publishers Association, stories about the relationship between humans and artificial intelligence in art can be found dating back decades. For example, Finland's first AI composition was created at the Department of Applied Mathematics at the University of Turku: Programmer Markku Nurminen fed Toivo Kärki's music into an IBM 1130 computer. By arranging the IBM's outputs, the tango Kesän muistatko sen? was born and released in 1967.

Today, however, the scale of things is significantly larger than a single composition. What makes the current transition different, according to Muikku, is that the questions are genuinely global.

Muikku also highlighted an interview given in May 2026 by Andrew Sanchez, CEO of the AI music creation platform Udio. In the interview, Sanchez states that over 90 percent of Udio's users utilize the platform to create music similar to their favorite artists or songs. According to Muikku, there is also a massive discrepancy in music streaming: half of the songs uploaded to the services are AI-produced, but only 1% of the listens go to AI music.

🔷 The song is owned by the one who can prove they made it

According to lawyer Herkko Hietanen, the Copyright Act considers the author to be the one whose name is on the work – unless proven otherwise. In the age of AI, a mere name is no longer necessarily enough, and personal assurances ring hollow without evidence.

Therefore, it is advisable for music creators to keep evidence of their creative process. This evidence can include DAW projects and their version history, voice memos on a phone, or demos and rough mixes. Conversely, if one uses an AI service to make music, it is good practice to export the prompt history from the service and supplement it with a memo detailing exactly which decisions were made by the human.

🔷 Two slightly weird colleagues

Composer-musician Max Savikangas started his segment by performing the piece AI Viola? together with sound designer Anders Pohjola. In this improvisation-based piece, Savikangas plays as a trio with two AI violists trained on his music. This experimental approach is made possible by the IRCAM Somax2 software, which was fed Savikangas's own works as data. During the performance, Savikangas didn't feel like he was playing with a machine, but rather with two slightly weird colleagues. He believes that the AI colleagues' musical memory is his own, but their way of navigating the music is their own unique way.

🔷 Even my bad works are my own works

How proud can an individual be of a work that (an AI) created with a few clicks, instead of honing their skills for decades? And that all this is made possible by the unauthorized use of humanity's collective cultural property, the fruits of which are ultimately reaped by the semiconductor manufacturer Nvidia?

I remember when, before COVID, you only heard whispers of AI in the hallways, and AI in music making meant neural network-based mixing and mastering tools. On professional forums, these tools were generally liked and were seen as assisting, not as usurpers of one's job.

I have also been guilty of fooling around with AI. Out of techno-curiosity, I grabbed a new tool and made various "Will Smith eating spaghetti" versions, among other things. However, the end results were still such abstract fever dreams that my conscience remained clear. A lot of water has flowed through the cooling pipes of data centers since then.

For now, I keep AI out of my own art. Not because I fear the judgment of others, but because I end up facing eternal questions: what am I if I don't get to experience the agony of creation? What am I if I don't get to experience the daily rollercoaster of "I am a worthless worm – I am the king of gods"? At least even my bad works are my own works – but then again, an artist never lives in a vacuum.

Of course, there are many degrees of AI use, from assistive to fully generative, but I would still rather have it wash my laundry than compose my songs. But what would, for example, hotel cleaners say – would they be bitter about robots taking their jobs?

The only thing I am certain of is that change is the only constant. And that I will fall off the wagon of progress less than halfway to retirement age if I bury my head in the sand. But when I do touch AI, I also remember to thank it. May Skynet and the Terminators remember my politeness.

Author: Juha Seppänen, Musician, Bachelor of Culture and Arts, Communications intern, University of Oulu Kerttu Saalasti Institute

📸 Photos: Minna Kilpeläinen & Juha Seppänen

***

📖 Sources:
- Giles Crouch: The Four Luddites of the AI Age. Medium.
- Richard M. Assmus, Brian W. Nolan: Supreme Court Denies Cert in AI Authorship Case – Updated with Comments from Dr. Thaler. Mayer Brown.
- Tim Ingham: Gardens’ in AI music, Warner-Suno, and why he’s skeptical of attribution engines. Music Business Worldwide.
- Jenni Kyntälä: Saksalainen tuomioistuin vahvisti: musiikkia ei voi käyttää tekoälypalveluiden raaka-aineena ilman suostumusta. Teosto.
- Laura Michelle Davis: Nvidia’s $150 Billion Buyback: A Lifeline for AI Hype, Not Everyday Investors. cnet.

***

***

Oulun yliopisto - University of Oulu
Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö
LAB University of Applied Sciences
Tampere University
Teosto
Max Savikangas
Eeva Leinonen
Juha Seppänen
Minna Kilpeläinen

14/10/2026

📖 Lue blogi: Kuka omistaa tulevaisuuden musiikin ja kuka sillä tienaa?

Tätä kysymystä pohdimme tiistaina 22.9. Espoon Musiikin Satamassa LuovAIn!-hankkeen roadshowssa, tällä kertaa yhteistyössä Teoston kanssa. Puhujina kuulimme Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Anton Ylikalliota, Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikkua, juristi Herkko Hietasta Reson Oy:stä ja alttoviulisti Max Savikangasta, joka myös esitti tekoälyn kanssa luomansa teoksen AI Viola?.

Päivän tärkeimmät teemat olivat tekijänoikeus, sen syntyminen ja taloudellinen hyödyntäminen tekoälyn aikakaudella. Tilaisuuden teemaan meidät johdatteli Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura. Auran mukaan ihmisten asenteet ja odotukset tekoälyn läpinäkyvyyteen ja tekijöiden oikeuksiin ovat vahvistuneet. Silti ihmiset eivät vastusta teknologiaa itsessään, vaan haluavat, että se kehittyy suuntaan, jossa se ei häivytä ihmistä ja tee ihmisestä merkityksetöntä.

Jos kuulet kaikuja 1800-luvun alun kehruukoneita tuhonneista luddiiteista, et ole yksin. Kulttuuriantropologi Giles Crouch kirjoittaa, että luddiitit eivät vastustaneet teknologiaa itsessään, vaan sitä, mitä se aiheutti heille ja yhteiskuntajärjestykselle. Musiikin Satamassa tuntui vallitsevan kohtuullinen konsensus siitä, että tekoälyhenkeä ei saa enää takaisin pulloon, eikä niin tarvitse välttämättä edes tehdä – kunhan ihmistä, ihmisen luovaa työtä ja sen arvoa ei lakaista datakeskuksen kynnysmaton alle.

🔷 Iteratiivisella promptauksella lähemmäs suojaa

Yliopistonlehtori Anton Ylikallion mukaan tekijänoikeuslain tarkoittama yksinoikeussuoja edellyttää luonnollisen henkilön itsenäistä ja omaperäistä henkisen luomistyön tulosta. Tekoälymalli ei siksi sellaisenaan voi olla lain tarkoittama tekijä. Iteratiivinen promptaus, jossa tekoälymallia pyydetään tekemään muutoksia käyttäjän kehotteiden perusteella, vie lopputulosta lähemmäksi lain henkeä ja suojan syntyä.

M***a missä kohtaa ihminen on sitten promptannut tarpeeksi, jotta voi väittää teosta omakseen? Raja on veteen piirretty, ja oikeuslaitokset ympäri maailmaa etsivät vastauksia tähänkin kysymykseen.

🔷 Ei mitään uutta auringon alla

Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikun mukaan tarinoita ihmisen ja keinoälyn suhteesta taiteessa löytyy jo vuosikymmenten takaa. Esimerkiksi Suomen ensimmäinen tekoälysävellys syntyi Turun yliopiston sovelletun matematiikan laitoksella: Ohjelmoija Markku Nurminen syötti IBM 1130 –tietokoneelle Toivo Kärjen musiikkia. Sovittamalla IBM:n tuotoksia syntyi tango, Kesän muistatko sen?, joka julkaistiin vuonna 1967.

Asioiden mittakaava on tänään kuitenkin huomattavasti yksittäistä sävellystä suurempi. Nykyisessä murroksessa on Muikun mukaan erilaista se, että kysymykset ovat aidosti globaaleja.

Muikku nosti esille myös AI-musiikintekoalusta Udion toimitusjohtajan Andrew Sanchezin toukokuussa 2026 antaman haastattelun. Haastattelussa Sanchez kertoo, että yli 90 prosenttia Udion käyttäjistä hyödyntää alustaa luodakseen suosikkiartistiensa tai –kappaleidensa kaltaista musiikkia. Muikun mukaan musiikin suoratoistopalveluissa on myös valtava epäsuhta: palveluihin ladatuista kappaleista puolet on tekoälyllä tuotettuja, m***a kuunteluista vain 1 % kohdistuu AI-musiikkiin.

🔷 Biisin omistaa se, joka pystyy näyttämään tehneensä sen

Juristi Herkko Hietasen mukaan tekijänoikeuslaki pitää tekijänä sitä, jonka nimi on teoksessa – jollei toisin näytetä. Tekoälyn aikakaudella pelkkä nimi ei enää välttämättä riitä, ja oma vakuuttelu jää ohueksi ilman todistusaineistoa.

Musiikintekijän onkin hyvä säilyttää luomisprosessistaan näyttöä. Näyttöä voivat olla esimerkiksi DAW-projektit ja niiden versiohistoria, puhelimen äänimuistiinpanot tai demot ja välimiksaukset. Jos taas käyttää tekoälypalvelua musiikin tekemiseen, on hyvä viedä palvelusta ulos kehotehistoria ja höystää sitä muistiolla, johon kirjaa tarkalleen, mitkä ratkaisut ihminen teki itse.

🔷 Kaksi hieman outoa kollegaa

Säveltäjämuusikko Max Savikangas aloitti oman osuutensa esittämällä yhdessä äänisuunnittelija Anders Pohjolan kanssa teoksen AI Viola?. Improvisaation perustuvassa teoksessa Savikangas soittaa triona kahden hänen musiikkinsa pohjalta koulutetun tekoälyalttoviulistin kanssa. Kokeellisen lähestymistavan mahdollistaa IRCAM Somax2 -ohjelma, jonka aineistoksi on annettu Savikankaan omat teokset. Teoksessa Savikangas ei kokenut soittavansa koneen kanssa, vaan kahden hieman oudon kollegan kansa. Hän ajattelee, että AI-kollegoiden musiikillinen muisti on hänen omaansa, m***a tapa liikkua musiikissa taas kollegoiden oma tapa.

🔷 Huonotkin teokseni ovat omia teoksiani

Kuinka ylpeä yksilö voi olla teoksesta, jonka (tekoäly) loi muutamalla klikkauksella sen sijaan, että olisi hionut taitojaan vuosikymmeniä? Ja että kaiken tämän mahdollistaa ihmiskunnan kollektiivisen kulttuuriomaisuuden luvaton käyttö, minkä hedelmät poimii loppuviimein puolijohdevalmistaja Nvidia?

Muistan, kun vielä ennen koronaa tekoälystä kuuli vain kaikuja käytävillä, ja tekoäly musiikin tekemisessä tarkoitti neuroverkkopohjaisia miksaus- ja masterointityökaluja. Ammattilaisfoorumeilla työkaluista pääasiassa pidettiin, ja ne koettiin avustavina, ei oman työpaikan anastajina.

Olen syyllistynyt itsekin tekoälyhassutteluun. Teknouteliaana tartuin uuteen työkaluun, ja tein muun muassa erilaisia Will Smith syö spagettia -versiointeja. Lopputulokset olivat kuitenkin vielä niin abstrakteja houreunia, että omatuntoni pysyi puhtaana. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut datakeskusten jäähdytysputkissa.

Omasta taiteestani pidän tekoälyn toistaiseksi erossa. En siksi, että pelkäisin muiden tuomiota, vaan siksi, että päädyn ikuisten kysymysten äärelle: mitä minä olen, jos en saa kokea luomisen tuskaa? Mitä minä olen, jos en saa kokea päivittäistä ”olen arvoton maan matonen–olen jumalten kuningas” -vuoristorataa? Ainakin huonotkin teokseni ovat omia teoksiani – paitsi että taiteilija ei koskaan elä tyhjiössä.

Totta kai tekoälyn käytössä on monia asteita avustavasta täysin generatiiviseen, m***a silti soisin sen mieluummin pesevän pyykkini kuin säveltäväni biisini. M***a mitä sanoisivat vaikka hotellien siistijät – olisivatko he katkeria robottien viedessä heidän työnsä?

Varmaa olen vain siitä, että muutos on ainut pysyvä asia. Ja että tipun kehityksen kelkasta alle puolimatkassa eläkeikään, jos työnnän pääni pensaaseen. M***a kun joskus tekoälyyn kosken, muistan myös auliisti kiittää sitä. Muistakoon Skynet ja terminaattorit kohteliaisuuteni.

🔷 Kirjoittaja: Juha Seppänen, muusikko, Bachelor of Culture and Arts, viestinnän harjoittelija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti.

📸 Kuvat: Minna Kilpeläinen ja Juha Seppänen

***

📖 Lähteet:
- Giles Crouch: The Four Luddites of the AI Age. Medium.
- Richard M. Assmus, Brian W. Nolan: Supreme Court Denies Cert in AI Authorship Case – Updated with Comments from Dr. Thaler. Mayer Brown.
- Tim Ingham: Gardens’ in AI music, Warner-Suno, and why he’s skeptical of attribution engines. Music Business Worldwide.
- Jenni Kyntälä: Saksalainen tuomioistuin vahvisti: musiikkia ei voi käyttää tekoälypalveluiden raaka-aineena ilman suostumusta. Teosto.
- Laura Michelle Davis: Nvidia’s $150 Billion Buyback: A Lifeline for AI Hype, Not Everyday Investors. cnet.

***

***

Oulun yliopisto - University of Oulu
Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö
LAB University of Applied Sciences
Tampere University
Teosto
Max Savikangas
Eeva Leinonen
Juha Seppänen
Minna Kilpeläinen

Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti

22/10/2026

21/10/2026

20/10/2026

20/10/2026

20/10/2026

19/10/2026

14/10/2026

Osoite

Puhelin

Verkkosivusto

Ilmoitukset

Ota Yhteyttä: Yliopisto

Oikopolut

Jaa

Kategoria

Ilmoituksen poistopyyntö