24/05/2026
Sormet liukuvat etiketiltä toiselle. Sivuja käännetään varovasti. Vieruskaverin kanssa siinä melkein päät yhdessä. Syventyneenä palaseen omaa elettyä elämäänsä. Ympärillä poreileva puheensorina ei näytä pääsevän heidän kuplaansa sisään.
Tällä viikolla saavuin toimintatuokioihin vanhan matkalaukun kanssa. Olin kasannut mukaani omista arkistoistani arjen käyttöesineitä. Joitakin sellaisia asioita, joita mahdollisimman moni olisi elämänsä aikana arjessaan pidellyt. Niiden avulla asukkaat veivät minut muistoihinsa, joita olivat esimerkiksi:
Visiittikorteista: Valokuvaamo Nyblin oli monelle tuttu. Siellä oli lapsena jännitetty ensimmäistä kuvausta, käyty perhekuvauksissa, otettu hääkuva. Valokuvista yleisesti muisteltiin niitäkin aikoja, kun hääkuvaan mentiin vaatimattomassa mekossa ja valokuvaaja väritti kuvan päälle hääpuvun ja hunnun.
Tulitikkuetikettikansio: Moni oli kerännyt etikettejä. Niitä oli liimattu kansioihin esim. keitetyllä perunalla. Vaihdeltu toisten kanssa. Muistoja löytyi Porin tulitikkutehtaastakin. Lapsia oli varoitettu menemästä lähelle. Muistettiin satunnaisia räjähdyksiä tehtaalla. Pahoja työtapaturmia ennen työturvallisuuden kehitystä. Tulitikkutehtaan lakattua siitä jääneeseen hallintorakennukseen oli eräs ollut perustamassa kutomoa toiseen kerrokseen.
Kansakoulun oppikirja: Meidän asukkaamme olivat käyneet kaikki kansakoulua. Heidän vanhemmissaan oli kiertokoulun kävijöitä. Osattiin ulkoa vielä kouluaikaisia runoja sekä lauluja. Naurettiin nurkkaan joutumisesta. Muisteltiin puolukoiden keräämistä koululle. Joissakin kouluissa perunannostoa koulun pelloilta.
Toivelauluja: Moni oli kirjoitellut omaan vihkoonsa laulunsanoja. Eräällä oli toivelauluvihkoja 50 erilaista. Päädyimme puheissa tanssilavoille. Niissä kesämuistoissa olimme Veneskosken lavalla, Eenokin lavalla Säkylässä, Nakkilan rantalavalla, Torpan työväentalossa ja monissa muissa paikoissa Mäntyluodon komeaa hotellia myöten. Tällä muisteluhetkellä moni palasi takaisin kesäöihin, jolloin tanssilavalla käsi tarttui tietämättä tulevan puolison käteen. Olavi Virta lauloi lavalla askelten löytäessä yhteisen rytmin.
Ehkä me työikäiset toisinaan unohdamme, että meidän jokaisen lähipiirissä on omat elävät historiankirjansa. Täynnä tarinoita asioista, joita itse museoissa käymme katsomassa. Asukkaiden pyynnöstä ensi viikolla otamme toiset neljä esinettä viemään meitä takaisin heidän elettyyn elämäänsä.
Sini